Mitä minä uskon

Uskon, että useimmat ihmiset eivät kaipaa enää lisää tietoa.

Me tiedämme jo valtavan paljon siitä, miten pitäisi voida paremmin, rakastaa paremmin ja elää paremmin.

Silti moni tuntee olevansa kaukana itsestään.

Uskon, ettei elämä pyydä meitä tulemaan joksikin muuksi.

Se kutsuu meitä palaamaan takaisin siihen, mitä olemme jo syvimmiltämme.

Rakkaus ei ole minulle pakenemista vaikeista tunteista tai yritystä tehdä elämästä jatkuvasti kevyttä ja helppoa.

Rakkaus on rohkeutta kohdata elämä sellaisena kuin se juuri tässä hetkessä on.

Se on syvää rehellisyyttä itseä kohtaan.

Selkeitä rajoja.

Pehmeää sydäntä.

Ja kykyä kulkea kohti, ei pois.

Uskon, että todellinen vapaus ei synny siitä, että elämä muuttuu.

Se syntyy siitä, että lakkaamme taistelemasta sitä vastaan.

Kun hyväksymme sen, mitä tässä hetkessä on, emme luovuta emmekä alistu.

Silloin teemme rauhan elämän kanssa.

Hetki kerrallaan.

Hengitys kerrallaan.

Kun mieli hiljenee, keho alkaa vapautua ja sydän avautua, yhteys omaan elämänvoimaan syvenee.

Silloin myös suhteemme itseemme, rakkauteen, seksuaalisuuteen, työhön, rahaan ja toisiin ihmisiin alkaa muuttua luonnollisesti.

Emme enää elä pelkästään ajatusten, pelkojen tai opittujen tarinoiden ohjaamina.

Tietoisuus avautuu.

Ja vähitellen käy näkyväksi, että rauha, ilo, rakkaus ja elämänvoima eivät synny ulkoisista olosuhteista.

Ne ovat jo meissä.

En usko, että ketään tarvitsee korjata.

En usko, että elämässä on kyse itsensä löytämisestä.

Uskon, että elämä on muistamista.

Muistamista siitä, kuka olet silloin, kun pelko, suorittaminen ja opitut roolit alkavat hiljentyä.

Työni ei ole antaa sinulle valmiita vastauksia.

Työni on kulkea rinnallasi, kun alat vähitellen muistaa sen, mikä sinussa on ollut koko ajan.

Uskon, että ihmisen syvin kutsu ei ole tulla täydelliseksi.

Se on kasvaa ihmisyyteen.

Kun ihminen tekee rauhan itsensä kanssa, hänen tapansa kohdata maailma muuttuu.

Ja uskon, että juuri siitä syntyy todellinen muutos.

Yksi ihminen kerrallaan.